”Minusta se oli hänen silmä! Kyllä, se oli tämä! Hänellä oli silmä korppikotka --Huomaa vaalean sininen silmä, jossa on elokuvan päälle.”
Kertoja yrittää käyttää retoriikkaa saada lukija uskomaan, että hän ei ole hullu. Seuraavat rivit: ”totta! --nervous --very, hyvin kamalan hermostunut olin ollut ja olen; mutta miksi te sanotte, että olen hullu?”; ”Object ei ollut. Intohimo ei ollut ketään. Rakastin vanha mies. Hän ei ollut koskaan tehnyt minulle vääryyttä. Hän ei ollut koskaan antanut minulle loukkaus. Hänen kultaa minulla ei ollut halua. ...”.
Kertoja toteaa päättäväisesti, että hän ei ole hullu. On kuitenkin selvää, että hän on häiriintynyt. Teemana työ on, etteivät kaikki kertojat ovat luotettavia. Vain koska he esittelevät todellisuutta, ei tarkoita lukija joutuu hyväksymään sen totuuden.