Presidentti Richard Nixon Ulkopolitiikka Ennakkojäsentäjä - Richard Nixon Facts
Süžeeskeem Tekst
"REALPOLITIK"
RENTOUTUMISTA NEUVOSTOLIITON KANSSA
PING-PONG DIPLOMATIAA KIINASSA
Saksan "käytännön politiikka", reaalipolitiikan määritellään kuinka Nixon ja hänen hallintonsa käsitellään poliittisiin asioihin ulkomailla. Kansakunnat, joka seurasi tätä politiikkaa, jonka tavoitteena on säilyttää oman maansa vahvuus pikemminkin kuin moraalisesti päätöksenteossa. Tämä huomioon ottaminen päätöksensä kyseessä Kiinassa ja Neuvostoliitossa.
Suuri menestys Nixonin ulkopolitiikkaa aikaansaamisessa "détente" tai rento jännitteitä johtavien kommunistisen kansakuntia Kiinan ja Neuvostoliiton. Neuvottelemalla ja Nixonin miellyttävä mutta voimakas lähestymistapa, hän pystyi tuomaan rauhan suurvaltojen, joka oli ollut ristiriidassa lähtien toisen maailmansodan.
Jälkeen ping-pong välisessä ottelussa amerikkalaisen ja kiinalaisen maajoukkueet, Nixon vieraili kansantasavallassa Kiinan ensimmäinen presidentti koskaan tehdä niin. Nixon onnistui lopettamaan kauppasaarron kahden maan väliseen, mutta myös luodaan paremmat kauppasuhteet.
VIETNAMIN SODAN
PUHEENJOHTAJUUS RICHARD NIXON: ULKOPOLITIIKKA
RAJOITTAMALLA YDINASEIDEN
HENRY KISSINGER
Vuodesta 1969, Nixon toteutettu hänen politiikkaa Vietnamin sodan puhuttu "Vietnamization". Kasvavien vastustaa sotaa, ja nousee amerikkalainen uhreja, Nixon alkoi prosessi poistaa amerikkalaisia joukkoja Vietnamista, ne korvataan Etelä Vietnam sotilaita.
Käytyäni Kiina, Nixon matkusti Neuvostoliiton kanssa lämpimän. Nixon tapasi Lenoid Brezhnev, Premier Neuvostoliiton Välillä kaksi, he pystyivät allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön strategisten aseiden rajoittamissopimuksella tai SALT I. Sopimuksen tarkoituksena jäädyttää määrästä ohjuksia ja ydinaseita kunkin maan luotiin.
Henry Kissinger toimi Nixonin valtiosihteeri. Kissinger hyvitetään yhdessä Nixon, niiden menestys ulkoasioista. Vaikka he eivät pitäneet keskenään ystäviä sekä Nixon ja Kissinger piti läheisiä poliittisia suhteita. Kissinger jopa voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973 hänen ponnisteluistaan.